Onko älylaitteista hyötyä koulumaailmassa?

Jokaisella on taskussa älykkö, kotona tietokone tai tabletti. Ihan jopa pikkuruisilla ekaluokkalaisilla. Ja niitä älykköjä osaa käyttää jo paljon pikkuruisemmatkin ihmiset, kuin ekaluokkalaiset. Aika jännä.

Peruskoulu

Tylsä koulupäivä
Koulupäivistä voi saada mielenkiintoisemman teknologian avulla

Taannoin takavuosina, kun allekirjoittanut itse kävi peruskoulua vertailtiin kenellä on kivoin soittoääni ja pirteimmät kuoret Nokian mahtavassa 3110 luurissa. Ja logoista puhumattakaan! Yritäpä sitä selvittää nykyään ekaluokkalaisille. He taitavat luulla minun olevan samalta aikakaudelta Faaraon kanssa. Samoin oli vanhat kunnon ATK-tunnit. Eihän niitä edes ala-asteella ollut. Yläasteella taas taisi koulusta löytyä yksi ATK-luokka, jossa pääsi käymään kun nappasi valinnaiseksi kurssiksi kymmensormijärjestelmän opettelemisen.

Nykyisin lapsille opetetaan jo alakoulusta alkaen ihan mitä vaan. Varmaan jo sitä älykön käyttöäkin. Alkaa melkein tuntua siltä kuin totta tosiaan olisi samalta aikakaudelta Faaraon kanssa. Savumerkeillä kommunikointia opetettiin ennemmin, kuin tietokoneen käyttöä.

Kyllähän se totuus on, että nykymaailmassa ei enää pärjää ilman kaikkia mahdollisia älykköjä. Tai siis pärjää, mutta onhan se haastavaa. Jokaiselle tuntuu kasvaneen älykkö kouraan ja kaikki tekeminen tapahtuu älykköjen avulla. Leffaliput, Veikkauksen pelit, koulun lukujärjestykset, opettajien ilmoitukset koulusta, poissaoloanomukset. Toista se oli silloin savumerkkien aikaan, kun reissuvihko kulki repussa mukana läpi ala-asteen ja kaikki tehtiin paperille käsin kirjoittamalla. Onhan siis ainakin lomakkeiden täyttäminen ja ilmoitusten eteenpäin vieminen mennyt helpommaksi. Kaikkihan ovat nykyisin sähköisessä muodossa ja tavoittavat vastaanottajan nopeasti. Ennen se reissuvíhko tosiaan saattoi olla repussa monta päivää, ennen kuin sen muisti näyttää kotona vanhemmille kuitattavaksi.

Toki allekirjoittanut, savumerkkien aikainen Faaraon paras ystävä, on sitä mieltä että edelleen pitäisi kouluissa muistaa jatkaa kirjoittamistaitoa ihan kynän ja paperin avulla. Se vaan on taito, jota ihminen tarvitsee läpi elämän ja sillä selvä. Ja tuohan se lapsille jonkinlaista vastuuntunnon opettelemista, kun pitää muistaa isille ja äidille näyttää reissuvihko, jossa on ilmoitus luokkaretken rahan kerjuusta tai tunnin jälki-istunnosta. Peruskoululaisille siis molempi parempi. On pysyttävä mukana muuttuvassa maailmassa ja opeteltava älykköjen käyttöä, mutta samalla pitäisi muistaa ettei maailma ihan kokonaan vielä pyöri älykköjen varassa.

Toisen ja kolmannen asteen opinnot

Ja niin kaikuu ilmoille huudahdus etäopetuksesta, että raikuu vaan. Ja säästöistä. Helppohan se on opetusta lisätä nettiin säästösyistä. Nettimateriaalin kasaamisessa menee aikaa, mutta se palvelee hyvällä tuurilla koko oppilaitosta muutaman vuoden. Tai ainakin niin kauan kuin opetussuunnitelma pysyy samana ja aiheeseen ei puske päivityksiä. Samoin myös luentomateriaalit löytyy usein netistä, joten eihän lähiopetustunneilla kannata edes kuunnella, kun kaiken materiaalin voi paremmalla ajalla tsekkailla netistä. Toimivaako? Niin, vähän kaksi piippuinen juttu tämäkin.

Onhan verkko-opetus hirmunäppärää. Voi vaikka olla töissä kaikki koulupäivät, jos läsnäolopakkoa ei ole ja opiskella vapaapäivinä. Palveleeko se kuitenkaan oman oppimisen ja ammattitaidon puolesta. Ammattitaidon kyllä, koska vietät koulupäiväsi käytännön työssä. Oppimisen ja uusien asioiden sisäistämisen puolesta ei.

Verkko-opiskelu
Tietotekniikalla voidaan saada lisäsisältöä opetukseen

Sitten otetaan esittelyyn tentit ja etenkin verkkotentit. Mitä järkeä on tehdä verkkotenttejä kotona, jos jokaiseen vähänkään pohdittavaan kysymykseen löytyy vastaus noin kolmessa sekunnissa Googlesta? Tottakai jokainen havittelee opinnoissaan huippuarvosanoja ja opettajat luottavat siihen ,ettei Google sauhua koko tentin aikaa. Paskanlätinää. Niin se vaan menee, että pienikin epäilys väärästä vastauksesta ja Google on kertonut sinulle jo oikean vastauksen nopeammin kuin uskoitkaan. Reilua? No ei todellakaan, mutta niin se vaan valitettavasti menee.

Toisen ja kolmannen asteen tutkinnoissa älyköt ovat siis osaltaan helpottaneet koulun käyntiä, mutta osaltaan taas aiheuttaneet enemmänkin hallaa kuin uskoisikaan. Nykyään kaiken löydät netistä ja kuinka paljon sisäistät asiasta, jos kaiken saa luettua netistä, muutettua sanajärjestystä ja opettaja hyväksyy kirjallisen työsi. Päähän jäi siis tasan ja tarkkaan se, kuinka Googlella haetaan vastauksia mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvistä lähteistä.

Kiitos Google, olet mahdollistanut ihan meille kaikille suomalaisille ammattitutkinnot ja korkeakoulututkinnot. Hienoa toimintaa. Kannattaisikohan siitä alkaa pyytämään jotain pientä provisiota ammattikorkeakouluilta, jotta voitaisiin säästää vielä lisää?

Interaktiivinen opetus

No jos ei mennä kuitenkaan ihan noin kärkkäälle linjalle loppuun, vaan mietitään, että onko opetuksen kannalta älylaitteista ollut hyötyä? Varmasti iso ongelma opettajilla tänä päivänä on saada oppilaat keskittymään olennaiseen. Mutta älylaitteitakin voi käyttää järkevästi ja nerokas opettaja pyrkiikin hyödyntämään näitä laitteita opetuksessaan! Laittamalla viestiseinän luokkahuoneen perälle, johon jokainen voi käydä kommentoimassa anonyymisti, hän varmasti herättää koko luokan huomion. Tai pyytämällä kaikkia etsimään tietoa omilla älyluureillaan voi hän opettaa älylaitteiden hyötykäyttöä. Tämä kaikki on vain opettajasta itsestään kiinni!

Leave your comment